Yleiset jutut

Punakynän heilutusta

Suositussa Kirsin kirjanurkka -blogissa pohdiskeltiin pari viikkoa sitten suomalaista dekkarigenreä: Miksi ja mitä dekkareita julkaistaan? Juttu tuo esiin mielenkiintoisia näkökulmia niin kirjojen kustantamisesta kuin kirjoittamisesta. Kannattaa klikata lukemaan pitkä teksti kokonaisuudessaan.

Itselleni kolahti erityisesti se näkökulma, että osa teoksista julkaistaan ilmiselvästi keskeneräisinä. Olen tätä monesti pohtinut ja syvästikin kummastellut. Kuinka paljon aikaa, vaivaa tai rahaa olisi maksanut tehdä vielä yksi oikolukukerta ennen painoon laittamista. Virheitä löytyy nimittäin aivan kotimaisten kirjailijoidenkin teksteistä, kuten myös kansainvälisten myyntimenestysten suomennoksista.

Vaikka virheet olisivatkin sangen mitättömiä, alkavat ne pikkuhiljaa nakertaa lukukokemusta. ”Äh, väärä tavutus”, Ja taas, viivaa ennen tulisi olla välilyönti”, ”Kas, lause päättyy kesken” – Typojahan sattuu kelle hyvänsä, mutta jo julkaistua kirjaa lukisi mieluusti ilman näitä mietteitä. Koulukuntia lienee monia, mutta minusta oikeinkirjoitusvirheet halventavat tekstiä.

Oma lukunsa ovat ne opukset, jotka olisivat kaivanneet kunnon editointia. Tarinassa voi olla kerrassaan mainio juoni, mutta kokonaisuus lässähtää liian monipolviseen ja sekavaan kerrontaan. Tällöin tekisi mieli ottaa käteen oikeasti punakynä ja vedellä rukseja yli jonninjoutavien tekstikappaleiden. Tätä sanallista tyhjäkäyntiä esiintyy myös nimekkäiden kirjailijoiden teksteissä. Niin pidetty kuin esimerkiksi Nesbøn Lumiukkokin on, olisi kokonaisuus terävämpi, jos tiiliskivestä karsisi pois viidenneksen.

Noh, nyt tämä innokas editoja pääsee testaamaan taitojaan pitkän tekstin parissa. Olen mukana Johanna Tuomolan tänä keväänä ilmestyvän Kun eilinen oli toinen -dekkarin esilukijaryhmässä. Esilukijoiden tehtäviin ei kuulu kielenhuolto, sillä teksti ei ole vielä lopullinen versio, mutta sisältöä muuten pääsemme kommentoimaan. Käsikirjoituksessa alkaa nyt loppu häämöttää, ja täytyy todeta, että kokemus on erittäin mielenkiintoinen. On rohkea teko antaa hengentuotteensa tällä tavalla ruodittavaksi. Ja tokihan kirja täytyy lukea sitten ilmestymisensä jälkeen uudestaan, jotta selviää miten paljon se on alkuperäisestä muuttunut.

Otan Johanna Tuomolan uuden kirjan mukaan myös Dekkariryhmän lukuhaasteeseen. Raapustelen siitä myöhemmin keväällä tarkemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s