Christie Agatha

Agatha Christie: Lomahotellin murhat

Meneillään on Dekkariviikko ja siihen on aivan pakko osallistua rikosten kuningattaren teoksella. Varmaankin kaikki Neiti Marple -sarjan kirjat ovat jo saavuttaneet klassikon aseman, eikä Lomahotellin murhat ole niiden heikoimmasta päästä. Tästä tarinasta löytyy kuitenkin jotakin erilaista, sillä neiti Marple hiukan – hmm – villiintyy.

Terävä ikäneito on jälleen vauhdissa, tällä kertaa kaukaisella Karibian meren saarella, johon hän tahtomattaan on joutunut lomalle. Todellakin: joutunut lomalle Karibialle. Meri kimmeltää auringossa, palmut huojuvat tuulessa ja neiti Marple miettii kuinka ikävystyttävää kaikki on. Kyllä omassa kotikylässä vaan sattuu ja tapahtuu koko ajan, siellä on sentään tutkittavaa. Mutta pian tylsyys saa huutia, kun pitkästyttäviä safarimuistoja viljelevä majuri Palgrave alkaa tarinoida kuulemastaan oudosta sattumuksesta, jossa sama mieshenkilö vaikutti esiintyneen eri nimillä ja murhanneen kaksi vaimoaan. Palgrave oli saanut tarinan alkuperäiseltä kertojalta muistoksi miehen valokuvan ja on juuri esittelemässä sitä neiti Marplelle, kun heidät harmillisesti keskeytetään, ja Palgrave sulloo kuvan äkkiä takaisin lompakkoonsa.

Illalla Golden Palm -hotellin vieraat viettävät aikaa yhdessä, kuuuntelevat rautalankamusiikkia ja tanssivat. Neidin ja majuri Palgraven lisäksi saarella lomailee sangen värikäs joukko henkilöitä. On upporikas ja kärttyinen vanha herra Rafiel sekä hänen palveluskuntansa, eläkkeellä oleva tohtori Graham, punakka kaniikki Prescott ja tämän kuivakka sisar. Lomalle ovat lähteneet myös vauhdikkaat Dysonit sekä tylsät Hillingdonit. Ja hotellin omistaa mukavalta vaikuttava nuoripari Tim ja Molly Kendal. Pienen ponnistelun takana on, mutta kyllä neiti onnistuu nimeämään heidän vastinkappaleensa omasta kotikylästään.

Seuraavana aamuna löytyy majuri Palgraven ruumis. Muistikohan hän ottaa verenpainepillerinsä, hänhän oli nauttinut edellisiltana melko tavalla punssia ja olihan hän kovin iäkäskin. Yhtäkaikki, selitykset eivät neiti Marplea vakuuta: olisiko Palgraven kuolema sittenkin epäluonnollinen? Marplea alkaa vaivata majurin edellispäivänä kertoma mielenkiintoinen tarina ja siihen liittyvä valokuva. Hän yritää saada kuvan haltuunsa ovelan juonen avulla, mutta selviää, ettei majurin lompakossa eikä henkilökohtaisissa tavaroissa ole enää mitään valokuvaa. Se on tyystin kadonnut. Sitten käy ilmi, että myös majurin lääkepurkkeihin liittyy jotakin omituista.

”Hän alkoi heti keskustella tohtori Grahamin kanssa yrittämättä mitenkään salata intoaan. Tuo ystävällinen miesparka arveli hänen puhetulvansa johtuvan vanhan naisen luontaisesta yksinäisyydestä ja ponnisteli ankarasti siirtääkseen hänen ajatuksensa valokuvasta helposti ja mukavasti St. Honorén elämään. Hän ryhtyi puhumaan kaikista mielenkiintoisista paikoista, joissa neiti Marple kenties mielellään kävisi. Hän tiesi tuskin itsekään, kuinka keskustelu luisui takaisin majuri Palgraven kuolemaan.”

Käynnistyy sukkapuikkojen kilinän säestämä ajojahti, kun neiti Marple haastattelee hotellin asukkaita vaivihkaa ja yrittää saada selville millaisia huomioita he ovat tehneet ja mitä he tietävät toisistaan. Tietoja jaetaankin auliisti, kun juoruilulla on näin otollinen kuuntelija. Neiti päättää, että tarvitsee tutkimuksissa apulaisen, ja valitsee tehtävään yllättävän tahon, mutta päätös on tietysti hyvin viisas. Tapahtumat alkavat ottaa kierroksia ja lisää ruumiita ilmaantuu. Marple alkaa aavistella vieläkin pahempaa olevan tulossa ja saa murhaajan nopeasti kiikkiin. Loma päättyy, eikä moni asia ole enää ennallaan, mutta neiti pääsee suuntamaan takaisin rakkaaseen kotikyläänsä hyvillä mielin.

Suorastaan geometrinen tarina on mitä tyypillisintä Christietä ja ehtaa kesädekkaritavaraa. Tämä kirja menee humpsahtamalla aurinkotuolissa jäätelöä nautiskellen. Mutta todellakin: ihan kuin vanha neiti olisi etelän lämmössä vapautuneemmissa tunnelmissa, sillä hän pohtii seksiä. Alkoi melkein nolostuttaa, kun niin eläväisiä ajatuksia hän päässään liikkui. Vai mitä mieltä olette:

”Sanaa seksi ei juuri mainittu neiti Marplen nuoruudessa; mutta sitä oli kyllä ollut melko lailla – siitä ei niinkään paljon puhuttu – vaan iloittiin paljon enemmän kuin nykyisin, siltä hänestä ainakin näytti.”

Ja maalaiskylän tapahtumien kuvausta: ”Paljon seksiä, luonnollista ja luonnotonta. Raiskaus, sukurutsaus, kaikenlaiset kieroutuneet vietit.”

Saatan olla väärässä, ettäkö tämä olisi harvinaista, mutta en muista toisista kirjoista vastaavaa lukeneeni. Pitäisi melkein tarkistaa alkuperäistekstistä miten kohdat on niissä ilmaistu. Noh, kyllähän sitä itse kukin saattaa lomalla hiukan viilliintyä, miksei myös neiti Marple!

Agatha Christie: Lomahotellin murhat (A Caribbean Mystery)
WSOY, Bon-pokkarit
Omasta kirjahyllystä

Arvio: *****

 

Teemaviikon aikana kirjablogit julkaisevat paljon postauksia dekkareista ja somessa seurantaan kannattaa laittaa #dekkariviikko. Katso tästä Yöpöydän kirjojen ylläpitämä lista mukana olevista blogeista.

Dekkariviikolla järjestetään myös Dekkarilauantai-ilmaistapahtuma Korjaamolla Helsingissä. Linkin takaa löydät lisätietoja sen monipuolisesta ohjelmasta.

Yksi kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s