Mackintosh Clare

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

Suomen suosituimman käännöskirjailijan titteliä hallitsi alkuvuodesta brittiläinen Clare Mackintosh. Eikä suotta. Pienen pojan kuoleman rikostutkimuksesta kertova Annoin sinun mennä on vangitseva sikermä tarmokkuutta, motivaatiota, luopumista, syyllisyyttä, rakkautta, pelkoa, vihaa. Kirjan rivien väleistä aistii sen, miten kirjailija on vuodattanut tekstiin vahvoja kokemuksiaan poliisin työstä ja lapsen menettämisestä (tarkemmin Mackintoshin taustasta voi lukea vaikkapa tästä Keskisuomalaisen haastattelusta). Jos olet psykologisen jännityksen ystävä ja Annoin sinun mennä on vielä kokematta, kannattaa laittaa tämä kirja ehdottomasti #korvantaa.

”Auto ilmaantuu kuin tyhjästä. Märkien jarrujen vinkaisu, tömähdys, kun viisivuotias poika iskeytyy tuulilasiin, ja hänen vartalonsa pyörähdys, ennen kuin se paiskautuu tielle. Nainen juoksee pojan perässä edelleen liikkeessä olevan auton eteen. Liukastuu ja rojahtaa eteenpäin työntämien käsiensä varaan. Hänen hengityksensä salpautuu. Se on ohi silmänräpäyksessä.”

Elämä voi muuttua hetkessä. Ja sen hetken muistaa ikuisesti äiti, joka päästää irti pienen lapsensa kädestä omalla rauhallisella kotikadullaan niin, että lapsi kuolee yliajon uhrina. Kaiken kukkuraksi yliajaja ei edes pysähdy, vaan poistuu paikalta vauhtiaan kiihdyttäen. Muistot asfaltille valuvasta verestä piinaavat alati Jenna Greytä, ja lopulta hän pakenee Walesin perukoille, pieneen askeettiseen mökkiin. Yksinäisyydessä ja meren rantaa kameran kanssa samoten hän alkaa pikku hiljaa rakentaa itseään ja pirstaleiksi mennyttä elämäänsä uudestaan, vaikka menneisyyden kaiku kuuluu yhä voimakkaana, eivätkä muistot jätä häntä rauhaan Walesissakaan.

”Minusta on tullut tämän mökin kiviseinien sisälle linnoittautunut erakko, joka käy vain kylän kaupassa ostamassa maitoa ja elää käytännössä paahtoleivällä ja kahvilla. Kolme kertaa olen päättänyt käydä katsomassa Bethania leirintäalueella ja ne kolme kertaa olen muuttanut mieltäni. Toivon, että voisin pakottaa itseni liikkeelle. Siitä on todella kauan, kun minulla on viimeksi ollut ystävä, ja aivan yhtä kauan olen kaivannut ystävää.”

Toisaalla rikoskomisario Ray Stevens jatkaa sinnikkäästi tiiminsä kanssa yliajon tutkimista. Homma ei kuitenkaan etene ja määrärahoja leikataan, joten Ray alaisineen määrätään keskittymään muihin rikoksiin. Lapsen kuolema ja julma yliajo kalvavat kuitenkin Rayta ja tämän ohjauksessa työskentelevää tutkijaharjoittelija Katea siinä määrin, että he jatkavat tutkimuksia salaa. Uusia pilkahduksia rikoksen selviämisestä alkaakin ilmestyä. Tilanne on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo, sillä perhehuolien kanssa kamppaileva Ray ja nuori Kate huomaavat viehättyvänsä toistensa seurasta myös henkilökohtaisella tasolla.

Kirjan takakansitekstissä varoitetaan lukijaa tyrmäävästä juonenkäänteestä, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen parhaaksi. Yllättävä se ainakin on, ja kun lisää yksityiskohtia alkaa pikku hiljaa paljastua, alkaa myös lukija ymmärtää mistä kammottavuudesta tarinassa on oikeasti kyse. Mutta tästä ei voi hiiskua tavuakaan enempää, ettei pilaa kirjan pihviä.

”Rakastin sinua pelottavan paljon. En ollut edes tajunnut, että jotakuta voi haluta niin kovasti, että oli valmis tekemään mitä tahansa, jotta voisi pitää tämän omanaan. Jos olisin voinut viedä sinut autiolle saarelle, kauas muista ihmisistä, olisin tehnyt sen.”

Henkilöhahmot Mackintosh rakentaa huolella. Hänellä vaikuttaa olevan ilmiömäinen kyky kuvata erilaisten ihmisten mielenliikkeitä ja piilotettuja tunteita. Lukijalle lankeaa herkullinen rooli tehdä johtopäätöksiä – ja yllättyä. Gummeruksen sivuilla kerrotaan, että Mackintoshin toinen romaani, I See You, ilmestyy suomeksi helmikuussa 2018. Sitä odotellessa! Kärsimättömämpi lukee kirjan alkuperäiskielellä.

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä (I Let You Go, 2014)
Gummerus 2017 
Omasta kirjahyllystä
Kannen kuva lainattu kustantajan sivuilta.

Arvio: *****

2 kommenttia

    1. Ajattelin kokeilla lukea vähän myöhemmin uudestaan. Piffi on jo tiedossa, mutta kiinnittyyköhän ei huomio eri asioihin. Tykkäsin kovasti hänen tavastaan kuvata henkilöiden ajatuksia.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s