Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä

Kun kirjaan kuuluu sivumerkkinauha, se luo välittömästi sympaattisen vaikutelman. Lämmin tunnelma jatkuu avatessa kannen – kas, kartta! Eikä mikä tahansa kartta, vaan Helsingin keskustan katukartta vuodelta 1920. Jännittävää etsiä tuttuja kadunkulmia, vaikka osa onkin nimetty nykyisestä poikkeavalla tavalla.

Virpi Hämeen-Anttilan Björk-dekkarit tarjoavat kurkistuksen menneeseen aikaan. Miten pukeuduttiin, miten syötiin, miten vietettiin vapaa-aikaa ja miten vain elettiin arkea. Keväällä 1921 kansan tuoreessa muistissa ovat vielä Suomen itsenäistyminen ja käydyt sodat. Luokkajako on voimissaan, hyväosaiset voivat todella hyvin ja köyhät elävät puutteessa.

Yön sydän on jäätä -kirjan päähenkilö Karl Axel Björk, tai tuttavallisesti Kalle, on menettänyt veljensä sodassa ja isä on kadonnut Venäjälle, joten tilanne perheessä ei ole ihan paras mahdollinen. Suvussa vallitsee myös outo juopa sen varakkaampien ja köyhempien jäsenten välillä. Jälkimmäiseen kuuluva Kalle Björk on ammatiltaan sisäasiainministeriön virkamies ja korkeasti koulutettu. Poikamiehen arki kuvastelee kuitenkin niukkuutta, vaikka Björk joissakin asioissa sangen turhamainen onkin.

”Björk katseli kuvajaistaan kookkaasta, ovaalinmuotoisesta peilistä, jonka reunoilla messingistä taotut linnut risteilivät lehtevien messinkioksien seassa pidellen nokassaan suuria messinkiruusuja. Peili oli väärässä paikassa kapeassa eteiskäytävässä, jossa se heijasti vain vastapäisen seinän. Se olisi kuulunut suureen, avaraan saliin, jossa tanssivat parit kieppuivat perhosten tavoin ympäri helmat ja takinliepeet liehuen.”

Lisävirikkeitä Björk hakee poliisin avustamisesta. Hän elää ikään kuin kaksoiselämää, sillä päivisin hän työskentelee virastossa (josta ei paljon tarinassa kerrota) ja iltaisin viilettää pitkin Helsingin vaarallisiakin katuja poliisin apuna. Nyt Björk alkaa tutkia kimuranttia murhaa. Vesisäiliöstä on löytynyt miehen ruumis, ja teko viittaa jonkinlaiseen poliittiseen välienselvittelyyn. Tutkinta vie Björkin lukuisiin vaaratilanteisiin öisessä kaupungissa, eikä hengenlähtökään ole kaukana. Kuvioissa pyörii myös useita innokkaita morsianehdokkaita, mutta miehen sydäntä on vaikea valloittaa.

”Luonnollinen sarastus jäisi valjuksi, koska taivas oli pilvien peitossa. Se ei haitannut Björkiä. Hän ei pitänyt kirkkaasta auringonvalosta eikä päivän keskelle osuvista tunneista. Päivän aikana hän teki päivätyötään. Hänen omaa aikaansa oli ilta, yö ja varhainen aamu. Yö oli vaarallinen niille, jotka eivät olleet tottuneet öisin liikkumaan, mutta se oli kaunis, kaunis niin kuin kissat, tai niin kuin salaperäinen solakka nainen mustassa kapeassa satiinipuvussa, kimaltava itämaalainen turbaani päässään ja kyynärpään yli ulottuvat mustat sormikkaat käsissään.”

Myönnän nolona, että viehätyin kirjan historiallisesta tunnelmasta ja vivahteikkaasta Björkistä niin paljon, että hukkasin välillä varsinaisen juonen punaisen langan. En ihan taida edes muistaa mistä rikoksessa oli oikeasti kyse ja miten se selvitettiin, mutta siitä viis. Mukavaa luettavaa Björkin seikkailut ovat! Onneksi näitä on kirjoitettu kokonainen sarja.

Lisää kirjan aihepiiristä voi lukea Hämeen-Anttilan kotisivuilta: Kadonnutta 20-lukua etsimässä

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä
Otava 2015
Omasta kirjahyllystä
Kannen kuva lainattu kustantajan sivuilta.

Arvio: ****

Kirja muissa blogeissa:
Kirjan pauloissa
Kirsin kirjanurkka
Kirjavuori