Eva Frantz: Sininen huvila

Sanotaan, että bloggaaminen tuo elämään uusia jännittäviä asioita. Se on tosi kuin vesi myös kirjoista blogatessa. Yhtenä tällaisena mielenkiintoisena ulottuvuutena alkaa kiinnittää eri tavalla huomiota uusiin, alalle saapuviin kirjailijoihin ja ylipäätään kirjallisen – tai tässä tapauksessa dekkarillisen – horisontin laajuuteen. Vastaavasti yksi kivoimmista tavoista bongata kirjailijoita ja uutta jännää luettavaa on osallistua alan tapahtumiin. Kesäkuussa järjestetyssä Dekkarilauantaissa seurasin cozy crime -keskustelua ja kirjoitin muistivihkoon ylös ”Eva Frantz: Sininen huvila”. Tuo kirja pitäisi saada hyppysiin.

”Eteisessä tuoksahti edelleen maali ja puuöljy. Valkoisia helmipontteja ja vanhoja huonekaluja, jotka oli raikastettu maalaamalla ne pastelliväreillä. Kaikesta näki, että asukas oli kiinnostunut sisustamisesta. Lattialla oli lupiineja suuressa lasipurkissa, harmaavalkoisen räsymaton vieressä oli naisten ja lasten kenkiä siistissä riveissä, ja seinille oli ryhmitelty pikkutauluja.”

Becca Stenlund on tunnettu bloggaaja ja hänen Sininen huvila -lifestylebloginsa blogosfäärin kärkikaartia. Näppäriä sisustusvinkkejä tunnelmallisesta huvilasta, ihania eettisiä tuotteita ja täydellistä perhe-elämää – vai niinkö sittenkään? Tosiasiassa Beccan mies Peter on paennut kotoaan koettuaan virtuaalisen arjen ja jatkuvat valokuvausasetelmat ahdistaviksi. Myös jotkin blogin yhteistyökumppaneista kantavat kaunaa Beccalle, sillä hän on kärkevillä mielipiteillään pilannut parin yrittäjän liiketoiminnan. Ja Becca-parka tuntuu jääneen luomansa virtuaalisen elämän vangiksi.

Tarina käynnistyy siitä, kun Beccan ja Peterin 5-vuotias poika Bruno alkaa suorittaa tärkeää tehtävää. Hän on löytänyt äitinsä lattialta nukkumasta, ihan tahmaisena. Nyt reipas pikku Bruno on pukeutunut punaisiin kumppareihin sekä pikkuisen pistelevään villatakkiin ja banaani eväänään lähtee kävelemään kohti kaupunkia hakeakseen isän apuun.

Brunon löytää tieltä nuori pari, joka kaikeksi onneksi ei aja pojan päälle hurjastellessaan autolla soratietä pimeässä yössä. Tyttö tunnistaa lapsen vaatteisiin kirjaillun nimilapun perusteella, ja he lähtevät huvilalle etsimään Beccaa. Tämä makaa yhä tajuttomana verilammikossa keittiön lattialla.

”Becca Stenlund oli siis julkkis, mutta hän oli siitä huolimatta pystynyt elämään ihmeen rauhassa. Anna ei muistanut koskaan nähneensä Beccaa kaupungilla, eikä hänellä ollut aavistustakaan, missä Sininen huvila sijaitsi, vaikka asuttuaan paikkakunnalla viisi vuotta hänellä alkoi jo olla kohtuullinen käsitys seudusta. Hän ei ollut myöskään koskaan nähnyt taloa kokonaisuudessaan, sillä Becca julkaisi valokuvia vain yksityiskohdista – ovesta, hennonroosista tulppaaneista sinistä seinää vasten – mutta ei koskaan niin paljon, että talon olisi tunnistanut.”

Tapausta alkaa selvittää nuorehko poliisi Anna Glad yhdessä kokeneemman työparinsa Rolfin kanssa. Pian selviää, että Becca on saanut blogiinsa todella inhottavia kommentteja. Niistä pahimmat ovat mystisen nimimerkki Forneuksen kirjoittamia. Kommenteissa uhataan selvästi tappaa Becca – olisiko uhkailija ryhtynyt sanoista tekoihin? Poliisitutkinnan rinnalla seurataan henkilöä, jota kutsutaan Yksinäiseksi (kuka on tämä tapahtumia sivusta tarkkaileva outo hahmo?) sekä rinnakkaistarinaa, jossa mies, joka haluaa että häntä kutsutaan isäksi, hakkaa toistuvasti perheen äitiä (keistä tämä tarina kertoo?). Lopulta tarinoiden päät alkavat kietoutua yhteen ja loppuratkaisussa on monta yllättävää yksityiskohtaa.

Poliisihahmona Anna Glad on virkistävän normaali. Dekkarilauantain keskustelussa Frantz kertoi tarkoituksella kirjoittaneensa Annasta taviksen, vailla mitään erityiskykyjä. Se on varmasti oikea ratkaisu, sillä arkinen, tavallisilla taidoilla ja hoksottimilla varustettu päähenkilö sopii loistavasti pikkukaupunkimiljöön tunnelmaan. Tarina itsessään on ehkä liian verinen täyttääkseen cozy crime -määritelmän, mutta muutoin ehdottomasti kepeämmän dekkarigenren ystäville kirjoitettu.

Sininen huvila on Ylellä toimittajana työskentelevän Frantzin ensimmäinen suomennettu teos. Kustantamon sivujen kirjailijaesittelyssä hän kertoo olleensa hulluna kirjoittamiseen lapsesta lähtien ja haaveilleensa bestsellerin kirjoittamisesta jo varhaisella iällä. En tiedä miten kirja on myynyt, mutta ainakin bloggaajien keskuudessa se vaikuttaa saaneen innostuneen vastaanoton (Kirsin kirjanurkka, Reader, why did I marry him?, Luetut). Myös Dekkaritalo liittyy fanien joukkoon, sillä niin viihdyttävän lukukokemuksen tämä Anna Glad -sarjan aloitusosa tarjosi.

Jatkoa sarjaan saadaan pian, kun seuraava osa, Kahdeksas neito, ilmestyy tänä syksynä.

Eva Frantz: Sininen huvila (Blå villan)
247 sivua
Kustantamo S&S 2017

Omasta kirjahyllystä.

Arvio: *****

Ps. Sinisen huvilan innoittamana myös Dekkaritalossa sorruttiin valokuvien stailaukseen.